Korona-aikana olemme tarjonneet asiakkaillemme myös etäfysioterapiamahdollisuuden ja osa onkin ennakkoluulottomasti kokeillut, miten kuntouttaminen ilman lähikontaktia onnistuu. Oma suhtautumiseni etäfysioerapiaan oli ensialkuun varovaisen optimistinen, vaikka etänä manuaalinen käsittely jääkin kokonaan pois. Optimistinen suhtautuminen johtuikin suurelta osin siitä, ettei omassa ”fysioterapeutin käsialassani” manuaalinen käsittely ole järin suuressa roolissa, vaikka se toimiikin oikeaan aikaan oikeassa paikassa erinomaisena kuntoutuksen tukena. Tämä on tarina, jossa käydään lapi erään asiakkaan akillesjänteen rekonstruktioleikkauksen kuntoutusprosessi etäfysioterapian keinoin toteutettuna.
Lähtötilanne
Lauri on 33-vuotias terveysliikkuja ja sulkapallon harrastaja, jonka työnkuva on pitkälti toimistotyötä. Tammikuussa Laurin oikea akillesjänne katkesi sulkapalloillessa, kun jänteeseen kohdistui voimakas äkillinen venytys jalan ollessa takana samalla, kun kehon painopiste oli edessä. Noin viikko katkeamisesta akillesjänteelle tehtiin rekonstruktioleikkaus eli katkenneen jänteen päät uudelleenyhdistetään vahvoilla ompeleilla.
Lauri hakeutui fysioterapiaan, koska leikkaus vaatii suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen kuntoutuksen, jotta jänteen vahvuus saadaan harrastusten ja muun elämän vaatimalle tasolle.
Kysymys: Miksi päädyit etänä toteutettavaan fysioterapiaan?”
Lauri: Tuohon aikaan koronavirus oli aloittanut jylläämään, joten jos turhan kaupungilla pyörimisen pystyi välttämään, se oli vain hyvä asia. Pystyin valitsemaan sellaisen fysioterapeutin, joka vaikutti hyvältä eikä tarvinnut miettiä maantieteellisiä rajoitteita. Juttelin Johanneksen (fysioterapeuttini) kanssa ennen kuntoutuksen aloittamista ja vakuutuin, ettei perinteinen ”lähifysioterapia” ole välttämätöntä. Lisäksi ajattelin, että aika- ja vaivakustannus etäfysioterapiassa on pientä kun tapaamiset voi toteuttaa etätyöpäivän lomassa kotona eikä aikaa kulu siirtymisiin.
Kysymys: Mikä epäilytti tai huolestutti alussa? Saitko tukea huoliin?
Lauri: Akillesjänteen leikannut lääkäri oli alusta asti sanonut, että jänne saadaan kuntoon kunhan kuntoutusvaihe hoidetaan huolellisesti. Siksi minulla oli hyvä luotto projektiin. Hieman huoletti, että onko jänne vaarassa napsahtaa uudelleen jos yrittää edetä liian nopeasti tai tapahtuu jotain yllättävää. Alussa jänne ja pohje tuntui niin heikolta, ettei sillä meinannut edes pystyä kävelemään, joten täyttä luottoa jänteeseen ei tietysti ollut.
Jo kuntoutuksen alkuvaiheessa harjoitteet tuntuivat kuitenkin etenevän sopivassa tahdissa: aluksi ne olivat haastavia ja jalka saattoi täristä niitä tehdessä, mutta niihin kuitenkin tottui nopeasti ja liike alkoi sujuvoitua. Johannes hälvensi pelkoa jalan pettämisestä kertomalla, minkälainen aikataulu kuntoutuksessa on ja miksi siinä edetään tietyllä tavalla.
Ensimmäiset kuusi kuukautta leikkauksesta
Kuntoutuksen alkuvaiheessa päätavoite oli turvata hyvä leikkauksesta toipuminen. Alussa nilkan normaali liike estettiin kipsin kaltaisella apuvälineellä, ”walker bootilla” ja keskityttiin alueen tulehduksen hallintaan ja verenkierron ylläpitoon. Parin kuukauden kohdalla walker boot jätettiin pois ja nilkan normaalia liikettä alettiin asteittain sallia. Mukaan otettiin sekä pohjelihaksia vahvistavia että venyttäviä liikkeitä. Myös tasapainoa haastettiin erilaisilla yhden jalan liikkeillä sekä koko kropan (etenkin reisien ja lantion) lihaskuntoa harjoiteltiin, jotta kokonaisvaltainen lihaskunto ei pääse heikkenemään.
Neljä kuukautta leikkauksesta kahden jalan pohjeharjoitteista siirryttiin asteittain yhden jalan pohjenousuihin ja varmistettiin liikkuvuusharjoittelulla, ettei nilkan liikkuuvuuteen jää merkittäviä vajavaisuuksia. Mukaan alettiin ottamaan myös kevyitä kävely- ja juoksulenkkejä. Käytettiin sekä kantakorotettua että korottamatonta kenkää, totuttaen akillesjännettä hiljalleen koko liikelaajuuteen.
Kysymys: Mitkä asiat koit kuntoutuksen alkuvaiheessa haasteellisiksi? Saitko tukea haasteisiin?
Lauri: Perhe- ja työelämä pitävät kiireellisinä, joten välillä oli haasteita saada kuntoutusharjoittelusta säännöllistä. Välillä tuli pidempi taukoja ja siitä huono omatunto, kun en ollut ehkä tehnyt riittävästi. Välillä kun ohjelma vaihtui ja harjoitteet saattoivat hieman kipeyttää jänteen aluetta, mietin tuliko tehtyä liian kovasti. Fysioterapeutti kuitenkin selvensi, että pienet kivut usein kuuluvat asiaan eikä niiden takia välttämättä kannata huolestua. Fysioterapeuttini ei myöskään ruokkinut itseni soimaamista, jos en ollut tehnyt niin usein harjoitteita, vaan tsemppasi positiivisuuden kautta.
Kuukaudet 7-10 leikkauksesta
Kuntoutuksen seuraavassa vaiheessa lisättiin pohjelihasten lihaskuntoharjoittelun vaikeutta ja raskautta. Tässä vaiheessa yhden jalan pohjenousut sujuivat jo täydellä liikeradalla. Mukaan alettiin ottaa hyppyharjoittelua, lähtien varsin kevyistä hypyistä lisäten maltillisesti hyppyjen intensiteettiä ja määrää. Juoksun määrää lisättiin portaittain, välillä myös keventäen jotta kroppa ehtii välillä myös palautua ja mukautua uuteen rasitukseen. Kun leikkauksesta oli noin 8 kuukautta, kuntoutus alkoi muistuttaa jo esimerkiksi jalkapallojoukkueen alkulämmittelyä: se sisälsi hyppyjä, erilaisia kyykkyjä, koordinaatioharjoitteita ja lihaskuntoliikkeitä.
Kysymys: Leikkauksesta on nyt reilut 10 kuukautta. Mikä on akillesjänteen tilanne?
Lauri: Todella hyvin menee, akillesjänne tuntuu nykyään aivan normaalilta! En huomaa mitään negatiivisia fyysisiä tuntemuksia. Jos pitää joskus äkisti kylmiltään pyrähtää juoksuun, voi käydä mielessä, että kestääköhän jänne. Ei tule kuitenkaan mitään fyysisiä tuntemuksia.
Kysymys: Mitä toivoisit, että pystyt tekemän jatkossa esimerkiksi puolen vuoden kuluttua?
Lauri: Olisi kiva, jos voisi harrastaa kaikkea ja tehdä eri juttuja ilman, että on pelkoa akillesjänteen poksahtamisesta leikatun tai leikkaamattoman jalan puolella. Olemmekin suunnitelleet Johanneksen kanssa, miten akillesjänteitä ja kroppaa ylipäätään kannattaa vahvistaa, jotta riski uudelle loukkaantumiselle olisi mahdollisimman pieni.
Kuntoutuksen viimeinen vaihe
Kuntoutuksen loppuvaiheessa (kuukaudet 10-14kk) edetään kaikista kuormittavimmpiin liikkeisiin kuten hyppyjen alastuloihin, suunnanmuutoksiin sekä raskaaseen, dynaamiseen voimaharjoitteluun. Emme tule tuijottamaan vain nilkkaan, vaan huomioidaan myös polven, lonkan ja keskivartalon yhteistoiminta. Tavoite on saada nilkat ja akillesjänteet niin vahvoiksi, että ne kestävät kuormituksen, johon ne harrastuksissa tai esimerkiksi liukastuessa voivat joutua. Käydään myös läpi työkaluja, joilla asiakas voi itse pienentää todennäköisyyttä uudelle loukkaantumiselle.
Palaute fysioterapiasta
Kysymys: Miten etäfysioterapia on mielestäsi toiminut?
Lauri: Mielestäni erinomaisesti! En tiedä, olisiko tavallinen ”lähifysioterapia” tuonut jotain extraa. Kuntoutus on edennyt suunnitelman mukaisessa aikataulussa ja kipu/jäykkyys lähti pois jopa nopeammin, mitä odotin. Vaikea kuvitella, että jänne olisi juuri tämän nopeammin voinutkaan toipua näin hyväksi.
Oliko fysioterapia jotenkin erilaista kuin mitä odotit?
Lauri: Yllätyin siitä, että kohtalaisen vähäinen harjoittelu riitti kuntoutumisen. Ei tarvinnutkaan jumpata tuntia joka päivä, vaan pienetkin mutta säännölliset 10-15 minuutin jumpat riittivät. Siksi kuntoutus oli yllättävän helppoa ottaa osaksi arkea, vaikka siinä ajoittaisia haasteita olikin. Yllätyin, että kipu lähti nilkasta niin nopeasti ja jänne on tullut näin nopeasti hyvään kuntoon.
Minkälaista palautetta annat Moverestin fysioterapiasta?
Lauri: Erittäin tyytyväinen olen ollut! Johannes tiesi mitä teki sekä ymmärsi hyvin tilanteeni ja huoleni. Sain aina tukea niissä asioissa, missä sitä koin sitä tarvitsevani. Olen saanut paljon vinkkejä siihen, miten voin jatkossa pienentää loukkaantumisriskiä ja miten ylipäätään pitää huolta kropasta huolehtimalla liikunnasta ja palautumisesta. Todella kiva juttu oli myös se, että Johanneksen vinkillä löydettiin puolison kanssa uusi harrastus joka myös tukee kuntoutusta: suunnistus! Omin päin kuntoutumien olisi ollut melko hankalaa ja olisin varmaan lähtenyt tekemään ihan vääriä juttuja. Kiitos!
Vaivaako akillesjänne?
Tai onko sinulla jokin muu leikkaus/vamma, minkä vuoksi tarvitset osaavaa fysioterapeuttia?
