Artikkelin on kirjoittanut aiemmin Moverestilla työskennellyt Fysioterapeutti Erika Hongisto
Kun työikäisillä yleistyy muun muassa niskahartiavaivat näyttöpäätetyön yleistymisen myötä, myös kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla on paljon tyypillisiä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Esimerkkinä lähes puolella kouluikäisistäkin esiintyy selkäkipuja ja kasvuikä altistaa jo itsessään joillekin tuki- ja liikuntaelinvaivoille herkemmin. Käytännössä lapsilla ja nuorilla esiintyvät vaivat voidaan yleensä jaotella synnynnäisiin, kasvamiseen liittyviin ja traumaperäisiin vaivoihin. Erityisesti kasvamiseen liittyy paljon muun muassa erilaisia rasitusvammoja kun kehon kuormitus muuttuu. Myös toisaalta istumiseen ja vähentyneeseen aktiivisuuteen liittyvät vaivat ovat yleistyneet jo hyvin nuorillakin. Ei voi siis sanoa ettei samoja vaivoja esiintyisi sekä lapsilla että aikuisilla, mutta tietyt ongelmat korostuvat yleensä kasvuiässä. Hyvin usein kipujen ja vaivojen aiheuttajaa voi olla hankala selvittää itse ja oirekuva voi olla hyvin laaja ja/tai epäselvä. Voi olla vaikeaa erotella liittyvätkö vaivat normaaliin kasvuun (ns. kasvukivut) vai voiko niihin liittyä esimerkiksi rasitusperäinen syy. Monesti nuorilla erilaiset kiputilat pistetäänkin niin sanotusti kasvamisen piikkiin, mutta todellisuudessa moneen vaivaan olisikin hyötyä esimerkiksi kuormituksen säätelystä, joka on lasten ja nuorten fysioterapian yksi keskeisimmistä osa-alueista.
Lapsille ja nuorille tyypilliset tuki- ja liikuntaelinvaivat
Lapsilla ja nuorilla on luonnostaan ominaisuuksia, jotka voivat altistaa tuki- ja liikuntaelinvaivoille. Näistä yksi on yliliikkuvuus eli hypermobiliteetti, jota esiintyy n. 25-50% alle 10-vuotiaista. Se ei läheskään aina aiheuta ongelmia, mutta se on yksi tekijä joka voi aiheuttaa kipua esimerkiksi polvissa, nilkoissa tai ranteissa. Suuri osa niin sanotuista yliliikkuvuustiloista on lieviä, mutta ne voivat olla hyvinkin häiritseviä vaivoja liikkuvalla lapsella. Oikeanlaisilla harjoitteilla voidaan tukea ja ennen kaikkea mahdollistaa kivutonta liikkumista lapselle.
Lasten anatomiaan ja sen kehittymiseen liittyvät vahvasti myös kasvulevyt. Kasvulevyllä tarkoitetaan luiden päässä esiintyvää rustoista osaa, jossa tapahtuu luun pituuskasvu eli käytännössä rusto korvautuu luukudoksella kasvun myötä. Miten se liittyy tuki- ja liikuntaelinvaivoihin? Lasten kasvava luusto ei kestä yksipuolista rasitusta samalla lailla kuin aikuisilla. Siksi rasitusvammoja syntyy herkästi lihasten kiinnityskohtiin, joissa kasvulevy on vielä avoimena.
Lasten lihakset ja nivelsiteet ovat vielä suhteessa yleensä luustoa vahvempia, joten sen takia luustovammat ovat yleisiä kasvuiässä. Yksi tyypillisimmistä luuston rasitusvammoista nuorilla on Osgood schlatter, polven rasitusvamma eli tarkemmin sääriluun kyhmyn kiputila. Osgood schlatteria esiintyy erityisesti aktiivisilla nuorilla tyypillisesti kasvupyrähdyksen yhteydessä n. 9-15-vuotiaana. Se oireilee kipuna ja yleensä kosketusarkuutena polven alla sääriluussa ja fyysinen kuormitus pahentaa kipua. Myös Severin tauti eli kantaluun rasitusvamma lukeutuu yleisimpiin rasitusvammoihin. Se puolestaan oireilee kantapään särkynä ja usein erilaiset palloilulajit ja hyppiminen voi pahentaa kipua. Yleisesti lähes kaikkia rasitusvammoja yhdistää se, että ne usein oireilevat nimenomaan liikkuessa. Liikkuminen voi vaikeutua huomattavasti ja kipu voi lisääntyä nopeastikin. Rasitusperäisiä vammoja kuntoutetaan pääsääntöisesti säätelemällä kuormitusta ja mitä nopeammin kuormitusta säädellään jo akuuttivaiheessa, sen nopeammin vaiva todennäköisesti myös paranee.
Mitä vaivoja on yhtälailla sekä lapsilla että aikuisilla?
Lapsilla ja nuorilla on toki myös paljon samoja tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joita aikuisillakin esiintyy, vaikka ne eivät olekaan kaikki yhtä yleisiä eri ikäluokissa. Erilaiset kuormitustekijät, istuminen ja näyttöpäätteiden yleistyminen ja yleisesti liian vähäinen liikkuminen ovat isossa roolissa monissa pitkittyneissäkin vaivoissa. Esimerkiksi tyypilliset niskahartiakivut lisääntyvät jatkuvasti myös nuorilla muun muassa edellä mainituista syistä. Myös selkäkipuja, joihin jo aiemmin viittasin, esiintyy paljon nuorillakin. Selkäkivuissa tosin spesifien selkäsairauksien (esim. Skolioosi ja spondylolyysi) osuus kaikista selkäkivuista on nuorilla hieman suurempi kuin aikuisilla. Joka tapauksessa, suurta osaa vaivoista ei voi varsinaisesti erotella lasten ja aikuisten –diagnooseiksi. Niin lapsilla kuin aikuisillakin iästä riippumatta tapahtuu myös loukkaantumisia, kuten revähdyksiä ja murtumia. Etenkin liikkuvilla lapsilla tapahtuu hyvinkin paljon erilaisia urheiluvammoja. Toki lasten luiset rakenteet ovat joustavampia verrattuna aikuisten ja luukalvo on vahva, joten esimerkiksi murtumat voivat olla eri tyyppisiä kuin aikuisilla. Myös paranemisprosessissa on eroja lasten ja aikuisten välillä, koska mitä nuorempi ihminen on kyseessä, sen nopeammin luukudos uusiutuu. Siksi myös tapaturmaperäisten vammojen hoidossa ja kuntoutuksessa on jonkun verran eroja, koska paranemisprosessi on oleellinen osa kuntoutusta.
Erityispiirteet lasten ja nuorten fysioterapiassa
Lähtökohdat lasten ja nuorten fysioterapiassa ovat samat kuin aikuisten. Fysioterapeutti tekee aina kliinisen arvioinnin vaivojen syystä, jolloin harjoitteet tai muu mahdollinen opastus pystytään tekemään lapsen/nuoren tilanteeseen sopivaksi. Lapsilla ja aikuisilla on yleensä hieman erilainen ymmärrys vaivoja ja niiden kuntoutusta kohtaan, joten lasten ja nuorten fysioterapiassa on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon tietyt erityispiirteet. Lapsen kohdalla ollaan usein vuorovaikutuksessa fysioterapeutin toimesta myös vanhemman/vanhempien ja mahdollisesti valmentajan kanssa, jotta harjoitteet tulee paremmin toteutettua arjessa. Vanhemmat ja/tai valmentaja ovat usein tukena kuntoutusprosessissa. Toinen oleellisimmista asioista lasten ja nuorten fysioterapiassa on kohtaaminen. On tärkeää, että nuoren ihmisen on helppo tulla vastaanotolle ja fysioterapeutti pystyy esittämään asiat ymmärrettävästi. Fysioterapian sisältö ja sen toteutus pyritäänkin aina räätälöimään juuri nuoren ihmisen arkeen sopivaksi ja harjoitteet voivat olla hyvin erilaisia verrattuna esim. työikäisten fysioterapiaan. Etenkin lasten fysioterapiassa voidaan hyödyntää paljon leikkimielisiä harjoitteita ja vähän vanhempien nuorten fysioterapiassa taas voidaan motivoida ihan eri tavalla. Perusperiaatteet ovat siis pitkälti samoja, mutta harjoitteiden ja ohjaamisen soveltaminen iän mukaan korostuu kun ollaan tekemisisissä lasten ja nuorten kanssa. Moverestilla etenkin nuorten urheiljoiden harjoitteluun ja fysioterapiaan on erikoistunut Joni Puhakka.
Aiheena lasten ja nuorten fysioterapia on kiinnostava osa-alue, koska näkee konkreettisesti kuinka fysioterapialla voidaan vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi kasvamiseen. Kun ongelmiin pureudutaan nuorella iällä, on mahdollista saada vaikutuksia ihan aikuisiälle asti. Jos siis lapsella tai nuorella on kipuja, vaivoja tai muita toiminnallisia haasteita, kannattaa jo varhaisessa vaiheessa hakeutua fysioterapeutin arviointiin. Fysioterapialla voidaan tukea lapsen ja nuoren arkea aina koulumaailmasta harrastuksiin. Jos sinulla on kysyttävää lasten ja nuorten fysioterapiaan liittyen tai et ole varma, onko fysioterapia sopiva vaihtoehto, voit olla suoraan yhteydessä alla olevien yhteystietojen kautta.
Artikkelin on kirjoittanut aiemmin Moverestilla työskennellyt Fysioterapeutti Erika Hongisto
Kiinnostuitko lasten ja nuorten fysioterapiasta? Ole yhteydessä.
