Viime vuosien aikana on uutisoitu laajalti lasten ja nuorten rasitusperäisistä urheiluvammoista. On tärkeää, että aiheesta on syntynyt keskustelua ja aihe ei myöskään ole tuulesta temmattu. Nykynuorilla rasitusperäisiä urheiluvammoja esiintyy enemmän kuin ennen. Miksi niitä on nykyään enemmän? Miten rasitusperäiset urheiluvammat syntyvät? Mitä asialle voidaan tehdä? Syvenny aiheeseen lukemalla lisää.
Yksipuolinen harjoittelu, korkeat harjoitusmäärät ja varhainen lajierikoistuminen
Nykyään monet urheilulajit vaativat jo alakouluikäisestä asti lähestulkoon ympärivuotista harjoittelua. Useissa lajeissa jo alakouluikäiset harjoittelevat yli 4 kertaa viikossa hieman lajista ja kilpailutasosta riippuen. Yhä useammin lajivalinta tulee tehdä jo alakouluikäisenä, koska useamman lajin harjoitusmäärät nousisivat niin korkeaksi, ettei useampaa lajia pysty enää harrastamaan.
Ympärivuotinen harjoittelu, useat harjoituskerrat viikkoa kohden ja varhainen lajierikoistuminen. Onko tämä yhtälö huono? Ei välttämättä aina, mutta useimmiten on. Ympärivuotinen harjoittelu voi johtaa siihen, että lapsen tai nuoren harjoittelu ja sitä kautta kehoon kohdistuva rasitus voi olla yksipuolista. Monta kertaa viikossa harjoittelu voi myös johtaa yksipuoliseen rasitukseen, kuten myös varhainen lajierikoistuminen. Hyvin organisoidussa harjoittelussa harjoitellaan paljon muutakin kuin vain esimerkiksi jalkapallossa tarvittavia juoksu- ja potkuominaisuuksia. Kaikessa on kyse siitä, mitä harjoituksissa tehdään.
Nykynuoret liikkuvat vähemmän kuin mitä 80- ja 90-luvun lapset, pitää varmasti paikkansa. Liikkumattomuutta osaksi koitetaan korjata kasvavilla harjoitusmäärillä, pitää ehkä paikkansa. Samalla myös vaikutukset kääntyvät päälaelleen. Voiko lapsi liikkua koulussa käymisen ja 4-6 kertaa viikossa harjoittelun lisäksi? Ei, koska tunnit loppuvat vuorokaudessa kesken. Olisiko lapsen tai nuoren viikottainen kokonaisliikunnan määrä korkeampi jos lajiharjoittelua olisikin vain 2-4 kertaa viikossa ja hänellä jäisi aikaa vapaa-ajan liikkumiseen? Ehkä, mutta voimassa oleva kulttuuri ei tähän kannusta. Mitä yksipuolisemmin lapsi tai nuori liikkuu, sitä todennäköisemmin hän kohtaa rasitusperäisen urheiluvamman jossain nuoruuden vaiheessa.
Miten lapsille ja nuorille tulee rasitusvammoja?
Rasitusvammojen korkea esiintyvyys lapsuus- ja nuoruusiässä on selitettävissä yksipuolisen harjoittelun lisäksi fyysisellä ja psyykkisellä kasvulla. Kasvuiässä lihasmassan suuruus ja kehon mittasuhteet muuttuvat. Ennen murrosikää pituuskasvu tapahtuu pääosin raajojen seudulla, kuten käsissä ja jalkaterissä. Murrosikään saavuttaessa pituuskasvu on nopeinta polven seudulla. Kasvuvaiheen huipulla kehitys on nopeinta lannerangan ja lantion alueella.
Luusto kehittyy kasvuiässä. Hieman kehon kohdasta riippuen luusto kehittyy eri tahtia, mutta ihmisen luusto on täysin kehittynyt vasta hieman reilu 20-vuotiaana. Nuorten rasitusvammoissa on tärkeää tiedostaa kasvulevyjen merkitys. Kasvulevyt ovat luinen osa, johon lihasten jänteet kiinnittyvät. Esimerkiksi polven kasvulevy sijaitsee säären yläosassa polvilumpion alapuolella. Tähän kasvulevyyn kiinnittyy etureiden lihakset, jotka kulkevat etureiden matkalla aina lantioon asti. Rasitusperäisiä vammoja syntyy nimenomaan kasvulevyjen alueelle, koska kasvulevyjen vetolujuus on heikompi kuin ympäröivien luiden ja lihasten jänteiden vetolujuus. Murrosikäisellä kasvulevyt voivat myös vaurioitua herkemmin esimerkiksi jonkin väännön seurauksena. Tämän johdosta kasvulevyyn voi tulla kasvuhäiriö, joka voi altistaa mm. luun kasvamiselle virheelliseen asentoon.
Jotta lapsen luusto kehittyisi mahdollisimman hyvin, niin se kaipaa säännöllistä liikuntaa. Ennen murrosikää tapahtunut liikunta on erityisen tärkeää, koska silloin luustoa pystytään enemmän kehittämään luukudoksen ollessa melko haurasta. Parhaat liikuntamuodot ovat lajit, jotka sisältävät tärähdyksiä, vääntöjä, kiertoja ja iskuja. Esimerkkilajiksi voidaan nostaa lukuisista hyvistä vaihtoehdoista salibandyn. Juostessa luustoon kohdistuu tärähdyksiä ja iskuja. Suunnanmuutokset ja kontakti luovat puolestaan vääntöjä ja kiertoja. Nämä tekijät vahvistavat rakenteita. Tässä on kuitenkin hyvä huomioida jälleen monipuolisuus. Pelkkä salibandyn harrastaminen tuo vain tietyntyyppistä rasitusta ja paljon tärähdyksiä. Vastapainoksi olisi hyvä harrastaa liikuntaa, jossa tärähdyksiä ei tule niin paljoa, kuten esimerkiksi kamppailulajit, pyöräily tai uinti.
Sukupuolierot korostuvat nuoruusiän liikunnassa. Tyttöjen murrosikä alkaa noin 2 vuotta poikia aikaisemmin sekä pituuskasvun huippuvaihe on poikia aiemmin. Murrosiässä tyttöjen lantio levenee, kun taas pojilla sivuttaissuuntaista kasvua tapahtuu lähinnä hartiaseudulla. Tyttöjen lantion leveneminen on tärkeää huomioida kasvuikäisen liikunnassa, koska lantion leventyminen heikentää keskivartalon hallintaa. Lantion leventymisen seurauksena tytöillä myös polvet kiertyvät herkemmin sisäänpäin eli esiintyy ns. pihtipolvisuutta, jonka seurauksena polvet ovat alttiimpia rasitusvammoille.
Fysioterapian avulla voidaan välttää vaivan pitkittyminen
Fysioterapeuttimme Joni Puhakka on tottunut työskentelemään nuorten parissa ja on erikoistunut alaraajojen fysioterapiaan.
Polven rasitusvamma (Osgood Schlatter) on yleisin rasitusperäinen alaraajavamma
Polvivammat ovat yleisiä kasvuikäisillä tytöillä ja pojilla. Polven kasvulevy sijaitsee polvilumpion alapuolella, säären yläosassa olevan luisen kyhmyn kohdalle. Polvi on herkkä rasitusvammoille, koska siihen kohdistuu kuormitusta juostessa jalkaterän ja nilkan kautta sekä reiden ja lantion alueen lihasten epätasapaino kuormittaa nimenomaan polven seutua etureiden lihasten kiinnittyessä polven kasvulevyyn. Kasvavan nuoren luusto kasvaa nopeammin kuin ympäröivät lihakset, joka johtaa herkästi reisilihasten lihaskireyteen. Kireät reisilihakset lisäävät vetolujuutta ja rasitusta kasvulevyn seudulle, tässä tapauksessa polvilumpion alapuolelle. Jos rasitus on toistuvaa ja yksipuolista, niin reiden ja lantion alueen lihakset eivät jaksa ottaa kuormitusta vastaan ja tämän seurauksena luukudos alkaa rasittua ja ajan myötä polvessa voi olla rasitusvamma.
Tyypillisin nuorten kasvuikäisten polven rasitusvamma on Osgood schlatter. Osgood schlatter on selkeästi yleisin rasitusvamma nuorilla urheilijoilla. Tytöillä Osgood schlatteria esiintyy tyypillisesti n. 11,5 vuoden ikäisenä ja pojilla n. 13-vuotiaana.
Kantapään rasitusvamma (Severin tauti) on toiseksi yleisin rasitusperäinen alaraajavamma
Nilkan seudun rasitusvammoissa on tyypillisesti sama vammamekanismi kuin polven rasitusvammoissa. Pitkään jatkunut yksipuolinen rasitus sekä kasvuikä, jolloin luukudos on haurasta ja lihaksen jänteiden vetolujuus on voimakkaampaa kuin kasvulevyn vastaanottavuus.
Severin tauti on tyypillisin nilkan alueen rasitusvamma, jota esiintyy keskimäärin tytöillä n. 9-11-vuotiailla ja pojilla n. 10-12-vuotiaana. Severin tauti oireilee kantapään takaosassa, johon pohjelihas kiinnittyy akillesjänteen välityksellä. Severin taudissa kipua esiintyy usein rasituksen aikana ja mahdollisesti myös sen jälkeen. Kipu paikantuu usein kantapään takaosaan.
Miten rasitusvamma voidaan todeta ja miten niistä pääsee eroon?
Rasitusvamman voi todeta lääkäri tai fysioterapeutti. On kuitenkin olemassa tiettyjä merkkejä, joista jo vanhempi tai valmentaja voi päätellä, onko kyseessä mahdollisesti rasitusvamma. Mikäli epäilys herää, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Pitkään jatkunut kipu, alueen kosketusarkuus sekä turvotus ovat merkkejä rasitusvammasta. Joskus kipua voi esiintyä myös muualla ja kasvulevyn seutu voi myös olla hieman kasvanut eli säären yläosan kyhmy tai kantapään takaosa on voinut muuttua hieman ulkonevammaksi. Mahdollinen rasitusvamma epäily vaatii kuitenkin aina käyntiä lääkärillä tai fysioterapeutilla, jotta saadaan varmuus kehon tilanteesta ja tarvittavat jatkotoimenpiteet.
Lasten ja nuorten vapaa-ajan liikkuminen ja leikkiminen on vähentynyt viime vuosien aikana. Monipuolinen vapaa-ajan liikunta on ikään kuin peruspilari, jotta lapsen tuki- ja liikuntaelimistö pystyy vastaanottamaan rakenteisiin kohdistuvaa kuormitusta. Urheilevien lasten ja nuorten valmentajilla on myös suuri vastuu. Harjoittelun tulee olla monipuolista. Pituuskasvun huippuvaiheessa nuori on erityisen altis rasitusvammoille. Samanaikaisesti nuorella on vaikeuksia koordinaation kanssa ja voi esiintyä kömpelyyttä, koska luusto kasvaa nopeasti ja vartalon mittasuhteet muuttuvat. Tässä vaiheessa harjoitteluun on erityisen tärkeää yhdistää liikkuvuutta, tasapainoa, ketteryyttä ja vartalon hallintaa kehittäviä harjoitteita. Yhteen kiteytettynä kasvavan nuoren urheilijan tulisi harrastaa mahdollisimman monipuolisesti liikuntaa, suoritustekniikat tulisi olla kunnossa, liikuntaa tulisi kertyä hieman iästä ja tavoitteesta riippuen 14-25 tunta viikossa sekä tulisi myös levätä riittävästi.
Fysioterapeutti voi tehdä paljon, jotta rasitusvammoja ei tulisi sekä myös niiden hoidossa. Ennaltaehkäisevänä voidaan tarkastella lapsen pituuskasvua, liikkuvuutta, koordinaatiota sekä kehon hallintaa. Näiden pohjalta pystytään ajoissa reagoimaan nuoren riskitekijöihin. Jos nuorella on polvi- tai kantapääkipuja, niin fysioterapeutti voi tutkia, onko kyse rasitusvammasta ja miten fyysistä harjoittelua tulisi muuttaa, jotta vältytään pitkään piinaavilta vaivoilta. Jokainen tapaus on aina yksilöllinen ja usein taustalla on virheellistä kuormitusta esimerkiksi alaraajojen linjauksissa.
Ohesta löydät videon, jonka alussa kerron rasitusvammoista ja muutaman minuutin kohdalta alkavat täsmäharjoitteet Osgood Schlatterille ja Severin taudille. Nämä harjoitteet sopivat yleensä kaikille ja niissä on huomioitu vain itse vaivat. Muiden vaikuttavien tekijöiden, kuten juoksutekniikan, askelluksen, lantion hallinnan ja alaraajojen lihaskireyksien analysointi vaatii aina yksilöllistä fysioterapiakäyntiä.
